Onko ohittaminen vaikeaa?

Meillä pelaajilla on erilaisia tapoja – rutiineja – lyöntiin valmistautumisessa. Itse suosin sellaista pelitapaa, että pallolle kävellessä jo arvioin, mikä maila parhaiten sopisi seuraavaan lyöntiin – toisinaan pallon makuu eli se, miten se ruoholla on, saattaa vaikutta mailavalintaan. Kun maila on valittu, niin on enää yksi tavoite. Osua palloon ja mielellään hyvin. Ohjeellinen aika lyöntiin valmistautumiseen ja itse lyöntiin on 45 sekuntia. Sen enempää siihen ei tulisi kaikkine pohdintoineenkaan kulua.

Eroja eri ryhmien pelinopeuksissa syntyy eniten tiiauspaikalla sekä viheriöllä. Väylällä kahden pelaajan ryhmä ei ole kovinkaan paljon kolmen tai neljän pelaajan ryhmää nopeampi. Sen sijaan tiillä kahden pelaajan käyttämä aika on noin puolet neljän pelaajan ryhmän ajasta. Sama sääntö pätee melko hyvin myös viheriöllä. Neljältä puttaajalta menee tuplasti kahden pelaajan aika viheriöllä.

Entäpä sitten, kun edessä menee neljän ryhmä ja meitä on vain kaksi. Golfin etiketti tuntee termin ”ohitus”. Joillekin se tarkoittaa melkoista stressipiikkiä oli kyseessä sitten ohittaminen tai ohitettavaksi tuleminen. Tilanteen kuumottelu on turhaa. Ei ohittaminen sen kummempaa ole kuin missään muuallakaan.

Golfin etiketti on sovittu niin, että nopeammalle ryhmälle (se joka takanemme odottelee) annetaan ohitus, kun edessä on kokonainen tyhjä väylä. Entä milloin takana tulevat joutuvat odottamaan – mistä sen tunnistaa? Noh, valveutunut golfari seuraa peliä niin edessä kuin takanakin. Kun jälkimmäisen ryhmän pelaajat joutuvat odottamaan mailoihinsa nojaillen tai muuten vaan seisoskellen, niin silloin on tarkistettava, onko ryhmämme eteen jäänyt kokonainen tyhjä väylä ja jos on, niin tarjottava ohitusta perässä tulijoille. Sujuvasta ohituksesta ei koidu juurikaan viivytystä ohitettaville.

Sujuva paikka ohituksen tarjoamiselle on esim. PAR3 väylän tii. Lyödään ensin omat lyönnit ja sen jälkeen ohittava ryhmä omansa. Palloille voidaan kävellä molemmat ryhmät yhtä matkaa. Ohittava ryhmä puttailee (tai chippailee ja puttailee) ensin ja sen jälkeen ohitettava. Todennäköisesti ohittavat ovat kävelemässä hyvää vauhtia jo palloilleen seuraavalta tiiltä siinä vaiheessa, kun ohitettavat tulevat seuraavalle tiille.

Noloa ei ole se, että tulee ohitetuksi, mutta noloa on se, jos ei osaa ohitusta tarjota.

PS

Meillä on käytäntönä se, että ryhmän alimmalla tasoituksella pelaaja pelaaja pitää huolta koko ryhmän etenemisestä.